Eläinten hyvinvointi

Villantuotannossa käytetty mulesing-leikkaus on saanut paljon huomiota mediassa. Mulesing on lyhykäisyydessään leikkaus, jossa lampailta leikataan peräaukon kohdalta irti ihoa ja villaa. Lampaita ei puuduteta erittäin kivuliaan toimenpiteen aikana. Mulesing on tavallisinta Australiassa ja sillä pyritään estämään loiskärpästen aiheuttamat vaivat. Leikkauksella estetään loiskärpästen muniminen ja kuoriutuminen lampaan peräaukolle, mikä aiheuttaisi mm. infektioita lampaille. Mulesing-metodia ei käytetä lainkaan Argentiinassa, koska siellä ei esiinny kyseisiä loiskärpäsiä. Lyhyesti: käyttämämme villa on aina mulesingvapaata.

Argentiinassa tilojen välimatkat ovat pitkiä. Lampailla on siksi laajat, aukeat laidunalueet, jotka myös tarjoavat luonnollisen ravinnon lampaille. Vesi pumpataan lampaille joko aurinko- tai tuulienergian avulla.

Kun karitsa on noin 100 päivää vanha, vieroitetaan se uuhesta. Tuossa ajassa se oppii selviämään itsekseen, eikä se tarvitse enää uuhen maitoa. Vieroitus on täysin luonnollinen prosessi molemmille, koska näin myös uuhen maidontuotanto loppuu. Karitsa laitetaan pariksi päiväksi omaan karsinaan, jossa sitä tarkkaillaan ja varmistetaan, ettei uusi tilanne ole sille liian stressaava.

Ei, emme käytä villaa lampaista, joille on tehty mulesing-toimenpide.

Villantuotanto on ollut useaan otteeseen esillä mediassa mulesing-käytännön vuoksi. Mulesing on toimenpide, jossa lampaan peräaukon (pakaroiden) alueelta leikataan pois ihoa. Toimenpide suoritetaan usein ilman kivunlievitystä, ja se voi olla eläimelle erittäin epämukava ja kivulias.

Mulesing on yleisintä Australiassa, ja sen tarkoituksena on ehkäistä kärpästen aiheuttamaa myiaasi-infektiota. Infektio voi muodostua kärpästen muniessa lampaan takapuolen ihopoimuihin. Kun munat kuoriutuvat, toukat voivat aiheuttaa lampaalle infektion ja erittäin epämiellyttäviä oireita.

Merinovillamme on peräisin pääasiassa Argentiinasta ja Uruguaysta, joissa kärpästen aiheuttama myiaasi-infektio on paljon harvinaisempi. Lisäksi sertifikaatit, jotka eivät salli mulesingin käyttöä, auttavat tukemaan eläinten hyvinvointia. Uskomme, että villamme alkuperä ja sertifikaatit takaavat, ettei mulesingia käytetä toimitusketjuissamme.

Jotta saamme hienoja villavaatteita, lammas täytyy ensin keritä. Argentiinassa lampaille jätetään kuitenkin lyhyt karva, joka suojaa toimenpiteen aiheuttamilta vahingoilta, mutta myös paleltumiselta. Lampaat keritään kerran vuodessa, jo ihan siitäkin syystä, että muuten lampaat kärsisivät ylipainosta ja kesän kuumuudesta. Ammattitaitoiset keritsijät kerivät lampaat kerran vuodessa. Kerintä kestää vain muutaman minuutin, ja se tehdään eläintä kunnioittaen ja hellävaroen.

Joillakin Patagonian alueilla vallitseva kasvillisuus koostuu pensaista ja sitkeistä ruohoista, joita täydentää kausiluonteinen tuore ruoho, joka kasvaa sateiden jälkeen. Tämä erityisruokavalio tarkoittaa, että lampaiden hampaat kuluvat nopeammin kuin vankeudessa pidettyjen lampaiden. Kun lampaat ovat 4-6-vuotiaita, ne alkavat menettää hampaitaan, minkä vuoksi niiden on vaikea laiduntaa ja ruokkia itseään. Tämän vuoksi voi olla tarpeen siirtää lampaat alueille, joilla on leudompi ilmasto ja runsaammat laiduntamismahdollisuudet, jolloin ne voivat yleensä elää vielä kolme vuotta. Toimittajamme Argentiinassa pitää lampaita kuuden vuoden ikään asti. Sen jälkeen ne myydään niiden terveydestä riippuen joko paikallisille viljelijöille, joilla on reheviä laitumia, joilla ne voivat elää vielä muutaman vuoden - tai ne lähetetään teurastamoon.

Lihantuotanto on luonnollinen osa Argentiinan maataloutta. Maatiloilla lampaita teurastetaan omaan kulutukseen, mutta useimmat eläimet viedään ammattimaisiin teurastamoihin. Teurastuspaikasta riippumatta varmistetaan aina, etteivät eläimet joudu kärsimään. Maatiloilla lampaat erotetaan muista ennen teurastusta, ja teurastus tapahtuu veitsellä. Teurastamoissa eläimet lopetetaan luodilla.

Lampaiden ulkoloishäätö dippaamalla on toimenpide, jossa lampaat kastetaan veteen, joka sisältää kemikaaliyhdistettä. Tämä auttaa ehkäisemään lammasrupea ja loisia, kuten punkkeja, täitä ja kärpäsiä. Lampaat upotetaan hetkeksi veteen ja varmistetaan, että seos leviää koko eläimen iholle – päästä varpaisiin. Toimenpiteen tarkoitus on parantaa lampaiden hyvinvointia poistamalla punkkeja ja täitä, jotka muutoin aiheuttavat eläimelle suurta epämukavuutta. Kun toimenpide toteutetaan oikein, sen ei katsota aiheuttavan stressiä eläimelle.

Lampaiden dippaaminen on yleinen käytäntö Uruguayssa, Chilessä, Isossa-Britanniassa, Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa. Mutta koska loiset ja lammasrupi ovat erittäin harvinaisia Patagoniassa, missä lampaamme pääasiassa elävät, lampaiden ulkoloishäätöä ei toteuteta millään tilallamme.

Lammastiloilla on välttämätöntä kastroida pässikaritsat ja siihen on kolme syytä. Ensimmäiseksi tämä auttaa ylläpitämään järjestystä tilalla. Pässit tekevät ympäristön paljon aggressiivisemmaksi ja ne myös usein hyppivät aitojen yli. Jos tilalla on paljon pässejä, lisäävät ne yleistä levottomuutta.

Toiseksi se voi tietää ongelmia, jos pässi hyppää aidan yli laitumelle, jossa on uuhia. Tämä voi johtaa siihen, että karitsoja syntyy niille sopimattomaan vuodenaikaan, esimerkiksi silloin, kun on liian kylmää tai kuivaa. Tällöin karitsan on vaikea selviytyä ja osa niistä kuolee. Jotta eläimet voivat hyvin, on tärkeää, että karitsat syntyvät keväällä, jolloin ilmasto on niille suotuisa ja lampailla on riittävästi rehua maidontuotantoa ajatellen.

Jokaisessa laumassa on siksi vain viisi prosenttia pässejä ja ne pidetään erillisissä karsinoissaan. Tällä tavalla voidaan valita parhaat yksilöt jalostukseen ja saada parasta mahdollista villaa, ja lisäksi voidaan minimoida riskit terveysongelmille.

Kastraatio toteutetaan kiinnittämällä tiukka kumirengas kiveksiin, mikä estää verenkierron alueelle. Tällä metodilla alueelta häviää nopeasti tunto ja siksi se on menetelmänä vähiten kivuliain. Tämän lisäksi menetelmällä ei synny haavoja, jotka olisivat alttiita kärpäsille ja erilaisille infektioille.

Keritsemisen jälkeen villa pestään. Pesuprosessissa on useita vaiheita, ja se alkaa villan fyysisellä avaamisella karstamyllyn avulla. Pesuprosessi tehdään automaattisella villanpuhdistuskoneella, joka vie villaa pehmein liikkein eteenpäin seitsemän pesuaseman läpi. Ensimmäisillä asemilla villa pestään kuumalla vedellä ja biohajoavalla saippualla. Jokaisen aseman lopussa on puristin, joka erottaa lian ja rasvan villasta. Viimeisillä asemilla villa huuhdellaan puhtaalla lämpimällä vedellä. Lopuksi villa menee kuivuriin, joka vähentää kosteutta ja tekee villasta karstauskelpoista.

Prosessin aikana villan rasva uutetaan linkoamalla, ja siitä tehdään lanoliinia. Fuhrmann myy maailman ainoana yrityksenä luonnonmukaista lanoliinia. Pesulinjan vesi käsitellään sisäisessä laitoksessa, jossa vedestä erotetaan kemikaalit. Sen jälkeen vesi johdetaan lammikoihin, joista se haihtuu luonnollisesti. Patagonian ilmasto on verrattain kuivaa, ja vuotuinen sademäärä on vain 250 mm, joten haihtuminen on erittäin tehokasta. Myös huuhtelualtaiden vesi käsitellään, niin että sitä voidaan käyttää esimerkiksi puiden tai kehräämön puutarhan kasteluun.