Le Chant du Glacier

Huippuvuoret: kauniita, paljaita, hauraita

Huippuvuoret on pieni Norjalle kuuluva saaristo, joka sijaitsee arktisella alueella Manner-Euroopan ja pohjoisnavan välissä. Siellä ei ole metsiä, ainoastaan paljaita vuoria, jäätiköitä ja merijäätä. Kylät ovat pieniä ja keskellä ei mitään. Talvella aurinko paistaa matalalta eikä nouse kaamosaikana viikkoihin lainkaan. Päivät vajoavat syvänsiniseen hämärään.

Tapaamamme tutkijat pitävät Huippuvuoria yhtenä ilmaston lämpenemisen "etulinjana": noin 60 % alueesta on jäätikön peitossa ja seutu lämpenee seitsemän kertaa maailmanlaajuista keskiarvoa nopeammin. Ilmastokriisi on kirjoitettu jäähän suoraan.

Jäätikkö on mahtava ja hiljainen, mutta pinnan alla piilee jatkuva jännite. Myrskyt voivat nousta nopeastikin, näkyvyys voi kadota muutamassa minuutissa. Asutuskeskusten ulkopuolinen ympäristö on selvää jääkarhujen valtakuntaa. Muutos ja hauraus voivat kuulostaa paperilla abstrakteilta käsitteiltä, mutta ne lakkaavat olemasta abstrakteja sillä hetkellä kun jää tuntuu jalkojen alla ja on aika ryhtyä töihin."

"Siellä ei pärjää kuin villavaatteissa"

"Ennen lähtöämme keskustelimme monen monituista kertaa yksinkertaisesta kysymyksestä: mitä puemme päälle töihin? Ugo on työskennellyt arktisella alueella vuosia ja hän tokaisi meille vain:

'Villaa, villaa ja vielä vähän villaa. Siellä ei pärjää kuin villavaatteissa.'

Otimme neuvosta vaarin ja pakkasimme mukaan DILLINGin villavaatteita.

Jäällä työskennellessä pukeutuminen ei ollut mikään sivuseikka vaan olennainen osa työtä. Ugo tiivisti asian yhteen selkeään lumituiskussa annettuun ohjeeseen:

'Älä koskaan laske hanskojasi maahan. Jos otat ne kädestä, katso että laitat ne varmaan paikkaan. Älä laske niitä minne sattuu. Jos kadotat hanskasi tässä tuulessa, menetät samalla kätesi.'

Se oli selkeä muistutus siitä, että jäätiköllä ei ole kyse pelkästä pukeutumisen mukavuudesta vaan työturvallisuudesta."

Kerrokset kulkevat mukana

"Kylmimpinä päivinä meillä oli yllä aina useita vaatekerroksia. Puimme ihoa vasten merinovillakerraston, eli pitkähihaisen paidan ja pitkät kalsarit, ja välikerroksena oli villafleeceä. Päälle lisäsimme lasketteluasun ja viimeiseksi moottorikelkkahaalarin, joita pidimme suurimman osan ulkona vietetystä ajasta.

Päähän vedimme merinovillaisen kypärämyssyn, sen päälle välillä vielä paksumman moottorikelkkakypärämyssyn ja viimeiseksi pipon. Tuubihuivi lämmitti kasvoja ja kaulaa tuulen yltyessä.

Jalkojen suhteen huomasimme tärkeän asian: yhdet hyvät villasukat toimivat paremmin kuin kahdet. Yhdet villasukat pitivät jalat lämpimänä mutta jättivät kenkään enemmän tilaa, minkä ansiosta veri pääsi kiertämään jalkaterissä. Jos jalat pääsevät kylmettymään se voi pilata kokonaisen työpäivän, ja näissä olosuhteissa kyse on hyvin äkkiä myös turvallisuudesta."

Yksi aluskerrasto riitti

"Teimme välillä 12 tunnin mittaisia päiviä, eikä pyykkikoneen saatavuudesta ollut koskaan varmuutta. Laukkumme olivat täynnä kuvaustarvikkeita, joten vaihtovaatteita ei mahtunut mukaan loputtomasti. Merinovillan luonnollisten ominaisuuksien ansiosta pystyimme käyttämään samaa kerrastoa putkeen päivien ajan ilman hajuhaittoja. Sillä on väliä, kun jokainen kilo on kannettava mukana.

Mukavuuden suhteen DILLINGin vaatteet tekivät juuri sen, mitä tekniseltä aluskerrastolta toivoisikin: ne eivät tuntuneet. Kullakin meistä oli yleensä noin kymmenen kiloa omia vaatteita ja turvavarusteita päällä – kuvauskaluston paino vielä siihen päälle – joten liikkuminen ei missään vaiheessa käynyt erityisen kevyesti tai elegantisti. Merinokerrasto ja villafleece eivät kuitenkaan koskaan tuntuneet millään tavalla rajoittavilta. Suurimman osan ajasta emme huomanneet niitä lainkaan. Ja kun ajatukset eivät askaroi vaatteissa, ne ovat vapaana miettimään töitä."

Samat kerrokset, eri olosuhteet

"Koto-Ranskassa ilmasto tuntuu verraten leudolta. Villavaatteet eivät silti jääneet muistoksi retkestä. Ne ovat edelleen säännöllisessä käytössä. Villafleecestä on tullut arjen suosikki. Merinovillakerrastot puetaan päälle talvi-illan kuvauksiin ja pitkiin ulkoilupäiviin. Arktisella alueella tarvittiin kuitenkin useita kerroksia ja täällä riittää usein yksi aluskerros kuorikerroksen alle. Lämpöä riittää tuntikausiksi eikä mikään rajoita liikkumista töiden aikana."

Yhteyksistä kertova elokuva

"Le Chant du Glacier kertoo yhteyksistä: tieteen ja taiteen, ihmisten ja ympäristön sekä tiedon ja tunteen välillä. Meille elokuvassa on kyse myös kerroksista: tieteellisestä datasta ja musiikillisesta improvisaatiosta, karuista maisemista ja intiimeistä äänistä, työn fyysisestä todellisuudesta ja emotionaalisesta vaikutuksesta yleisöönsä. Työskentely Huippuvuorilla osoitti meille, kuinka kerrokset tarvitsevat toisiaan, olipa kyse sitten välineistä ja mittauslaitteista tai ihoa vasten puetuista vaatteista.

Kun kylmyyttä vastaan ei tarvitse taistella jatkuvasti, keskittyminen voi suuntautua tärkeimpään: jäätikköön ja kuvattaviin ihmisiin. DILLINGin vaatteiden ansiosta meille jäi aikaa olla ulkona ja kuunnella."

2026: Paluu Jäämerelle DILLINGin seurassa

Kuvausryhmä palaa Huippuvuorille 1. helmikuuta 2026 jatkamaan kuvauksia. Olemme ylpeitä siitä, että retkikunta on jälleen päättänyt pakata mukaan DILLINGin villavaatteita.

Jatkamme arktisella alueella toimivan ryhmän ja projektin seuraamista.

Dokumenttielokuva Le Chant du Glacier ("Jäätikön laulu"), ohjaus Chloé Reymond, käsikirjoitus yhdessä Ugo Nannin kanssa.
Kuvaus: Erwan Le Cornec. Elokuvan ilmestymisvuosi on 2027.